— Tuos' on vielä veriset korvat, ell'et muuten usko, kivahti Lempainen ja heitti papin eteen permannolle kontion korvat.

— No jo on miehiä, kun kasteelle tullessaan kontion kaatavat.

Ovensuussa seisovien miesten mieli oli alkanut kuohua papin soimauksista ja hymähtelyistä. Paavo puristeli jo nyrkkiään ja mulkoili vihaisesti.

— Olisi tässä metsänantia, jos kirkon herralle kelvannee. Ja Lempainen nosti lintutaakan ovensuusta keskilattialle.

Laurentius myhähti mielihyvästä ja virkkoi jo leppyneenä:

— Nuo pojatko ne näitäkin…

— Nehän ne…

— No mennään sitten miehet kirkkoon, virkkoi Laurentius reippaasti.

— Otamme kummit tuolta naapurin talosta.

Juhlallisin mielin astuivat kaukaisen salon asukkaat kirkkoon, jonka he ensi kertaa näkivät, ja toimitus alkoi.