Rautamarski.
(Pikapiirto).
Turun linnan vaakunasalissa asteli Klaus Fleming jymähtävin askelin ja syyti parrastaan kiivaita sanoja Kurjelle, sotaväkensä päällikölle, joka takan ääressä istuen koetti kuunnella rauhallisena.
— Minä pääsin niinkuin suunnitteitakin, koko Suomen haltijaksi ja olisin osannut hallita ja hoitaa tätä maata aivan omin päin, ilman kuninkaita ja heidän neuvonantajiaan, mutta nyt sanot sinä, että Pohjanmaan väestö aikoo nousta kapinaan sen kirotun Ilkan johdolla. Mutta koettakoothan, niin lakaisen kuin ukontuli heidän sarka-armeijansa ja toista kertaa ei Ilkka karkaa Turun linnan hiidenkirnusta, sen vannon. Ne kirotut pölkkypäät eivät käsitä, että aion tätä maata itsenäiseksi, yhtä mahtavaksi kuin Ruotsikin ja tässä he saisivat antaa minulle apuaan. Olisinkin jo pian ollut unelmieni perillä, jos ei tätä kirottua kapinoimista sattunut. Juhanan sain pois tieltäni ja Kaarle ei uskalla pistää tänne nokkaansa, vaikka koettaa isännöidä Ruotsissa. Sigismundin olisin karistanut pois käsipuolestani sopivassa tilaisuudessa, vieläpä vapauttanut Ruotsinkin hänestä, mutta ei käsitetä siellä eikä täällä, mitä minun järeät aivoni ovat vuosikymmeniä hautoneet.
Marski kulautti hopeaisen sarkon sisällöstä kurkkunsa kosteaksi ja löi sarkon takaisin pöytään niin, että sisältö räiskähti korkealle. Alkoi taas iskeä rautakorkojaan permantoon, niinkuin olisi joka iskulla tahtonut nitistää jonkun aseisiin nousevan Pohjanmaan talonpojan.
— Eivätkö he käsitä, että juuri tätä varten minä tarvitsen suuren sotajoukon, enkä voi sitä täällä Turussa elättää. Mutta jokaisesta ruiskourasta heidän täytyy äristä ja nousta muka kapinaan leirityksen vuoksi.
— Taitavathan huovit joskus heitä turhanpäiten härnäilläkin, murahti
Kurki.
— Häh? Puollatko sinäkin heitä? Mitä? Kapinoitko sinäkin minua vastaani
— Enhän tee sitä niinkauan kuin käteni miekassa pysyy, mutta talonpojat eivät liene itsekään selvillä, ketä heidän olisi kuultava.
— Niin, senhän tekee Kaarle-herttua koettaessaan päästä siellä ja täällä valtaan, mutta hänetkin minä vielä ajan hiirenloukkuun. Sopisi minun kanssani, niin välipä sillä vaikka saisikin Ruotsin kruunun. Meille suomalaisille se on sama kuka sitä kantaa. Ja oikeastaan…