Pöydällä paloi kaksi talikynttilää, että miehet paremmin näkisivät. Hymyillen hieman vallattoman veikeästi otti nuori papin vaimo aapeluksen ja miehet asettuivat molemmille puolin seuraamaan lukupuikon verkkaista liikuntaa.
— Aa.
— Aaa, aa, kuului partaisista suista.
— Mikäs tämä oli? kysyi Marketta osoittaen B:tä.
— Eiköhän se ollut setta, arvelee lipoinen, vankka erämies ja korvenkävijä.
Marketan iloinen nauru helähti.
— B tämä oli ja tämä C.
— See… setta.
— Miksi Kanoinen sanoo niin että setta? pistää kirkkoherra väliin.
Pöydän toisessa päässä oleva tuntilasi oli valuttanut hiekkansa alimmaiseen suppiloon ja tunti oli siis kulunut, mutta kirjaimistoa ei ollut vielä päästy loppuun.