— Minä toteutan toivomuksenne, sanoi herttua ja kansaan kääntyen jatkoi:
— Nyt kun teidän kirkkoherranne on tämän maan lain suomentanut ja kun tämä laki luetaan, samoin kuin kaikissa teidän asioissanne otetaan maan kieli käytäntöön, ei teidän tarvitse peljätä vääryyttä harjoitettavan kohtaanne. Tästä hyvästä saatte kiittää kirkkoherraanne.
— Kyllä hän on meidän etujamme aina katsonut, kuului väkijoukosta ja koko kohtaus sai näin ollen juhlallisen luonteen.
Herttua ojensi kätensä kirkkoherralle, jonka silmät olivat kostuneet ja hyvästelyssään virkkoi hän vielä:
— Kiitän kirkkoherraanne ja teitä kaikkia siitä luottamuksesta, mitä olette minulle vaikeina aikoinanne osoittaneet ja toivon, että tästä lähtien kykenen turvaamaan teille ja koko maalle rauhan, jota olette kauan kaivanneet. Uusi aika alkaa nyt teillekin talonpojille.
Avopäisinä saattelivat miehet vielä pihamaalle rakastamaansa herttuaa, joka perheineen sijoittui rekiin, lähteäkseen Pohjanlahden ympäri kotiinsa Tukholmaan.
Kun reet olivat vierineet pihasta, virkkoi kirkkoherra Ljungo miehille:
— Se oli rauhan vieras.
— Niin oli, ja täysin sellainen, joksi olemme hänet kuvitelleet. Emme me häneltä ele turhaan apua odottaneet.
Reippain mielin jatkoivat Pohjanmaan miehet saataviensa maksua ja taisipa useampi jyväkarpio tulla kukkuraisena papin laariin. Olihan hänkin heidän auttajansa ja suosittu sielunpaimenensa, joka hengellisten toimiensa ohella piti huolta myöskin maallisten asiain hoidosta.