Kuninkaan koulu.
Vihainen tammikuun viima puhalteli Turun ahtailla kujilla ja keskipäivällä myymäkojujaan auki pitävät rihkamaporvarit puhaltelivat kynsiinsä naputellen lämpimikseen jalkojaan. Aamulla oli pakkanen ollut vielä kireämpi ja jalkojaan tömisytellen ja äänekästä melua pitäen olivat kouluteinit saapastelleet Anninkaisten mäen syrjässä olevaan taloon, jossa näihin asti oli Turun triviaalikoulu sijainnut, mutta josta sen nyt oli täytynyt muuttaa toiseen taloon, sillä entisessä aloitti uusi gymnaasio kuninkaan määräyksestä toimintansa.
Osa entisen triviaalikoulun oppilaita oli muuttanut tähän uuteen kouluun, johon opettajia oli haalittu yhtäältä ja toisaalta. Rehtoriksi oli saatu Upsalasta muuan jumaluusoppinut Jacobus Georgii Raichaeus. Lehtoreitakin tarvittiin useita, kun tässä koulussa tuli jokaisen opettajan opettaa omaa ainettaan. Niinpä rehtorin opettaessa jumaluusopillisia aineita Thomas Andræ oli latinan ja kreikan kielen lehtorina ja Turun entisten koulujen opettajat olivat vuoron perään lupautuneet muiden aineiden opetuksesta pitämään huolta.
Nämä molemmat varsinaiset koulun opettajat ankarina sääntöjen miehinä joutuivat heti kohtalaisen suurta vapautta nauttineitten teinivekkulien kanssa vastahankaan. Niinpä tänäkin tammikuun aamuna, kun resuiset, vilusta hytisevät teinit törmäsivät avaraan ja kylmään luokkahuoneeseen ja lämpimikseen aloittivat seiniä tärisyttävän painin, syntyi siitä kahnaus, joka päättyi luokkahuoneen seinällä olevan patukkakaapin tarkasteluun. Arvoisa rector magnificus alkoi vallattomia naputella koivunvitsoista punotulla »klopalla» selänpäähän. Asianomainen sääntö vaati, että oppilaitten oli puhuteltava opettajiaan latinan kielellä, mutta kun tämä taito varsinkin nuoremmilla teineillä oli puutteellinen, syntyi aloitettavasta kurinpitotoimenpiteestä vielä suurempi sekasotku kielen sekaannuksen takia, kun muutamat teinit tulivat nimittäneeksi äkäistä Jaakoppi Roihausta, joksi teinit rehtori Raichaeusta nimittivät, vahingossa aasiksi.
Kuninkaan koulun nimessä käskettiin järjestyksessä vanhin laskeutumaan kurituspenkille. Tämä kurituspenkki oli hätähätää kuljetettu triviaalikoulusta, jossa sitä useinkin oli käytetty ja jonka jalat teinit olivat laittaneet siten, että penkki pienellä liikkeellä romahti maahan. Kymnaasiossa oli vanhimpana oppilaana muuan Aukusti Nuutinpoika, jota sanottiin Rooman keisariksi, ja joka nyt sai laskeutua »klopan» käsiteltäväksi. Penkki kuitenkin romahti maaperään ja teinit ulvoivat kuorossa latinaksi:
— Eläköön Augustus!
Kun Aukusti kääntyili paljain kintuin, tuli siinä arvoisa rehtori huomanneeksi, että teiniparalla ei ollut paitaa päällä talven purevasta viimasta huolimatta.
— Eikö Augustuksella ole tarpeellista aluskertaa? kysyi rehtori.
— Mistäpä ne teiniraukan varat paitaan riittäisivät, kun leipäkin on kerjättävänä, sanoo Aukusti.
Kurinpito jäi sillä kertaa ja rehtori punoi mietteissään partaansa harkiten, eikö jalo kuningas Kustaa Adolf voisi antaa Turun kymnaasiolle jotain summaa teiniapuina jaettavaksi.