Kevätjuhla.
Vuoden 1640 talvi oli ollut kylmä ja luminen, mutta kevät tuli aikaiseen ja Turusta suolaa ja rautaa hakevat sisämaalaiset saivat toukokuun puolimaissa tervavenheitään maataipalien yli kiskoessaan hikoilla niinkuin keskikesän lämpimillä. Kevät-touot olivat jo tehdyt, nauriskasket vierretyt ja joutipa siis suolanhakumatkalla hieman viivyttelemäänkin ja katselemaan sitä vireätä touhua, joka ilmeni tällä kertaa niin erikoisen silmään pistävänä Turun kujilla ja kaduilla. Kuulaassa kesäisessä ilmassa kajahteli rakennusmiesten kirveitten iskut ja raskaita rakennustarvekuormia vedättävien hevosmiesten huudot. Turku oli saanut rakennuskuumeen. Olihan maassa ollut rauha taas pitemmän ajan ja kauppaporvarit olivat vaurastuneet. Kun nyt maan ensimmäinen yliopisto avattaisiin pian Turussa, tietäisi se kaupungille aivan uutta nousukautta ja asukaslisäystä ja niinpä kohosikin talo toisensa perästä Aurajoen varrelle ja Anninkaisten mäen rintaan.
Uuden yliopiston rakennuspuuhat lienevät olleet kuitenkin huomattavimmat. Jo vuosia oli ollut asia vireillä. Pietari Brahen toimesta ja kuninkaan avulla oli asia saatu niin pitkälle, että pian voitiin valmistella yliopiston vihkimäjuhlaa.
Turku, ja sen mukana koko maa, oli onnellinen uudesta opinahjosta. Eihän tarvitseisi nyt enää lähettää vieraisiin maihin opinhaluisia nuorukaisia opintojaan jatkamaan, vaan saisivat nämä omassa maassa ja kansan omalla kielelläkin nauttia korkeampaa opetusta.
Joutui sitten heinäkuun viidestoista päivä ja Turku pukeutui juhlapukuun. Yliopistorakennus oli koivuilla ja köynnöksillä koristettu ja jokaisen talon portaat olivat samoin levillä ja koivuilla somistetut. Olipa siinä nuoret koivahaiset raivautuneet lähiseudun metsistä. Kouluteinit olivat niitä juhlapäivän edellisenä yönä huutaen ja hoilaten kuljettaneet isoilla kuormavankkureilla. Turun porvarien nuori neitosakki oli punonut seppeleitä ja köynnöksiä ja ihmetellen katseli yön jälkeen kirkkaana nouseva päivä juhlaan somistautunutta Turkua, joka lehvä- ja kukkaisrunsaudessaan oli kuin nuori morsian.
* * * * *
Jo varhain juhlapäivän aamuna oli piispa Iisakki Rothovius liikkeellä, suunnaten askeleensa Eskillus Petraeuksen asunnolle. Pujoteltuaan ahtaita kujia muutaman Auran rannalla olevan talon pihaan, kopisti piispa Rothovius varovasti kepillään Petraeuksen makuuhuoneen ikkunaan. Kohta heilahti uudin ja rehtori Petraeuksen pörröinen pää ilmestyi ikkunaan.
— Terve, arvon veli, toivottavasti voit tulla kanssani katsomaan, mitä viime yö on saanut aikaan rakkaassa Turussamme, tervehti piispa Rothovius rehtori Petraeusta…
Ikkuna ponnahti rämisten auki ja Petraeus virkkoi hyvätuulisesti:
— Mielelläni, jos vain voit odottaa siksi, kun hyppään housuihini.