Mikä lienee sitten eräänä syksynä siiankudun ajoissa sovun särkenyt Konneveden ja sen itäpuolella sijaitsevien pikkuvesien seutuvilla, koskapa käsikähmään käytiin ja entisaikaiset erämiesvihat heräsivät. Salokulman Suopellon taloon oli tullut sukulaisvieraita Hämeestä, vanha Tapani Eräukko ja Konstaan Lauri, hänkin entisten takamaankävijäin poikia ja nämäpä olivatkin syyllisiä uusien kalastuskahnausten syntymiseen. Kun Keyrin seutuvilla valmistuttiin Suopellossa siiankutuun ja venhe oli ladottu täyteen verkkoja, virkkoi perään asettuva Eräukko sisarensa pojalle, Suopellon nykyiselle isännälle:
— Nyt mennäänkin Kirvesluotoon kutukalaa hakemaan. Suotta olette sen parhaan siikapaikan jättäneet näille kiverille savolaisille.
Suopellon Sipi naurahti.
— Taitaa taas riita syntyä, jos sinne mennään. Aikoinaan tehtiin näiden Savon miesten kanssa, sellainen sovinto Kirvesluodon seutujen siikapaikoista, että he saavat sen paikan, johon miehen heittämä kirves osuu. Kaskiahon Simo heitti kirvestä ja varsinko vai vahingossa lienee parhaimmalle siikaluodolle sattunut, mutta sinne se singahti ja siitä sai luotokin nimensä ja savolaiset sitä ovat näihin asti omanaan pitäneet ja ne neljä taloa, jotka järveen kuuluvat, siitä vuoro-öin pyytäneet.
— Kyllä tiedän tarinasi, virkkoi Eräukko ja jatkoi:
— Sepä juuri, että niin hölmöjä olitte, että moisella kirveen heitolla luovutitte luodon, joka vanhastaan kuului Suopellolle ja naapurillesi Kontiomäen Kustaalle. Nyt ainakin lasketaan verkot Kirvesluotoon, ja tulkoonpas Kaskiahon Simo niitä poikineen pois ottamaan.
— No saapihan nähdä… tappelu siitä tulee ja minunkin käteni sattui vielä kipeäksi, muhoili Sipi.
— Tulkoon, on tässä tervekätisiäkin, jos tapella tarvitsee. Kontiomäestä tulee Konstaan Lauri parin miehen kanssa verkonlaskuun ja yöksi jäädään rannalle rakovalkean ääreen niinkuin ennenkin erävesillä ollessa.
Soudettiin selän poikki viistoon Kirvesluodolle ja huomattiin Kaskiahon Simon verkot jo heitetyiksi pitkin luodon vartta. Tiheässä niitä oli ja puikkarien lappeessa hakaristi, Simon puumerkki. Olipa toisellakin merkillä varustettuja verkkoja ja ne lienevät olleet Kaskiahon naapurien.
— Liian matalellapa on äijä verkkonsa laskenut, virkkoi Eräukko. — Lasketaanpa me tuohon selkäpuolelle, niin nähdään, kenen verkoissa aamulla saalis on. Kontsaan Laurikin souteli Kontiomäestä parin miehen kanssa ja alkoivat laskea verkkojaan hekin, piiritellen kokonaan Kaskiaholaisten ja heidän naapuriensa pyydykset.