— Mutta… missä tämä piilopaikkasi on, veli?
— Joen toisella puolella on muuan linnaan johtavan salakäytävän suu. Löysin sen eräänä päivänä pensasten suojasta ja siellä olet turvassa siksi kun…
— Mutta… miten pääsen jatkamaan matkaa…? enhän taida maan kieltä.
— Osaathan saksaa. Onhan tietysti muunkin kielisiä pappeja ja katolisena sinuun ei koske kukaan sormellaankaan.
— Ristinmerkin osaan kyllä tehdä ja tervehtiä pax tecum, pax vobiscum.
— Niin, puhut vain latinaa.
— Itsekö tämän aikeen keksit? kysyi Tuomas.
— Niin ja toiset sen ilolla hyväksyivät. Everstilläkin on kirje omaisilleen. Kaikki kirjeet neulotaan viittasi poimuun…
— Hyvä. Minä yritän. Voinhan kertoa…
Tuomas papin ääni murtui. Häntä odotti nyt elämä, mutta toisia hirvittävä kuolema.