— Näin ei sovi todellakaan kunniallista vastustajaansa kohdella. Nouse ja ole vapaa urhoollisuutesi palkkioksi!
Samalla sivalsi Kaarle puukollaan nallen köydet poikki ja hämmästynyt pitoväki pakeni tuvasta. Metsän kuningas ei näyttänyt kuitenkaan haluavan käyttää vapauttaan. Turkkiaan raukeasti puistaen se nousi ja horjuvin askelin kävi kuninkaan luokse ja laskeutui hänen jalkojensa juureen. Ryhdyttiin otusta tarkastamaan ja huomattiin se kuolleeksi. Se oli saanut metsässä siksi navakoita iskuja, että joutui näin parhaiksi heittämään henkensä mahtavampansa jalkojen juureen.
Tapahtumaa pidettiin paljon merkitsevänä enteenä ja muuan hovimies virkkoi kuninkaalle:
— Tuo kömpelö otus teki, totta vie, tempun, jota hienoinkin hovimies kadehtii. Luulenpa tuon merkitsevän sitä, että ehken monikin mahtava saa vielä laskeutua jalkojenne juureen, sire.
Riemulliset peijaiset alkoivat taas kuninkaan kartanossa ja laulu ja tanssi kaikui suurissa talonpoikaistuvissa. Ennen yön tuloa pidot kuitenkin keskeytyivät, kun kreivi Piper, Kaarle XII:ta neuvonantaja ja uskottu, saapui juhlaan, vaatimaan kuningasta sotaan.
— Teidän majesteettinne, nyt on aika lopettaa karhujen metsästys.
Holsteinia hävitetään ja tsaari Pietari kerää 100.000 miestä
Inkerinmaata vastaan. Hän on käynyt liittoon Puolan ja Tanskan kanssa
riistääkseen Ruotsilta Itämeren maakunnat.
Kreivi keskeytti. Kuningas tarttui espanjanviinimaljaan ja virkkoi:
— Jatkakaa!
— Saksilaiset ja puolalaiset ovat hyökänneet Liivinmaahan. Sota on välttämätön.
— Hyvä, lähdemme heti. Koska kerran molemmat serkkuni tahtovat sotaa, niin olkoon menneeksi.