Kohta nähtiin venäläisten marssivan joen äyrästä kohti ja samalla purkautui pilvistä lumipyry, jonka tuuli toi suomalaisten silmille.
— Tuo ei ole hyväksi, virkkoi joku vanha sotilas. — Narvassa pyrysi lumi vasten venäläisten silmiä, mutta Pultavasta lähtien näkyy tuuri muuttuneen.
Venäläiset alkoivat ampua ja ilmassa vihelsi ja vinkui. Eversti Essenin ratsu kaatui ensiksi ja äskeinen vanha sotilas virkkoi jälleen: — yhä vain huonoja enteitä.
Samalla hetkellä toi de la Barren adjutantti sanan Essenille, että vasemman siiven on peräydyttävä.
— Minä tottelen vain kenraalimajuri Armfeltin käskyjä, kivahti Essen ja komensi pojat ampumaan. Taistelu kiihtyi joka hetki ja kohta kuuli eversti Essen kapteeni Hinnelin takanaan huohottavan:
— Se kirottu Barre on ratsuväkensä kanssa jättänyt taistelutantereen.
— Se roisto! kähisi Essen.
— Ainoastaan kaksi eskadroonaa Turun rakuunoita on jälellä. He eivät ole totelleet hänen peräytymiskäskyään ja ovat juuri hyökkäämässä.
Armfelt oli lähettänyt sanan kaikille rintaman osille, että oli ryhdyttävä pistinhyökkäykseen ylivoimaista vihollista vastaan. Suomalaisten raivokkailla pistinhyökkäyksillähän oli ennenkin selvitty tiukoista paikoista.
— Hei, pistimet tanaan ja eteenpäin mars! huusi Essen pyryn ja ruudinsavun seasta!