Vähäistä myöhemmin, kun yliopiston luentosalista lunta sisään puhalteleva tuuli oli poistunut, astui sinne kaksi viluista, vaippoihinsa tarkasti kääriytynyttä miestä. Toinen oli Someron kirkkoherra Jaakko Riz, joka Ison vihan alussa oli paennut Inkerinmaalle, mutta josta hän äsken oli palannut ja tullut nyt Turkuun hoitamaan väliaikaisen konsistorion esimiehen virkaa. Venäläiset upseerit olivat hänet tähän toimeen määränneet ja kun kirkkoherra Riz muutenkin halusi auttaa hädänalaista kansaansa, ei hän tahtonut vastustella toimeen ryhtyessään.
Toinen hänen toverinsa oli Pernajan kirkkoherra Pietari Serlachius, joka oli hänkin ollut pakolaisena ja sattumalta yhtynyt virkatoveriinsa.
— Surkealta näyttää täälläkin, virkkoi Jaakko Riz katsellen ympärilleen autiossa luentosalissa, jossa oli vielä nurkissa venäläisten majailun jätteitä.
— On vaikeata käsittää, miksi Herra on pannut näin raskaan kuorman päällemme, virkkoi Pietari Serlachius. — Tämäkin nyt tässä… maan korkein opinahjo… venäläisten likaamana ja saastuttamana.
Kirkkoherra Serlachius vaikeni ja jatkoi hetken kuluttua:
— Minusta tuntuu, niinkuin tällä ajanjaksolla olisi syövytetty sammumaton kammo ja viha kansamme vereen idän raakalaisia kohtaan. Sitä kammoa imevät lapset äitiensä rinnoista ja se paisuu vielä voimaksi, joka maksaa nämä kohlut samalla mitalla.
— Minun on kosto, sanoo Herra, virkkoi Jaakko Riz. — Vaikka kyllähän minäkin myönnän, että Suomen kansa voi vielä kerran nousta tästäkin kurjuudesta ja häpeästä.
Pietari Serlachius oli huomannut luentosalin permannolla Medelplanin aapisen ja nosti sen sieltä alkaen uteliaana silmäillä muun muassa jäykillä kirjaimilla painettua Isämeidän rukousta.
— Katsohan tätä! Kuulin puhuttavan tästä Daniel Medelplanin työstä ja nyt näen sen, virkkoi kirkkoherra Serlachius ojentaen aapisen toverilleen. — Tuossakin yksi pieni todistus siitä, että kansamme ei taitu, vaikka ylivoiman alla taipuu. Daniel Medelplan leikkaa puusta kirjaimet ja painaa yksitellen aapiskirjan lehdet, kun oikeassa präntissä valmistettuja ei ole saatavissa.
— Niin, minäkin kuulin, että tätä Daniel-papin aapista on sitten lainattu kylästä toiseen, virkkoi Jaakko Riz. — Tässä kyllä ei ole paljoa muuta kuin isämeidän rukous, mutta onhan sekin jotain. Kristinopin taito onkin näinä vuosina mennyt niin, että kaikki on aloitettava taas alusta.