* * * * *
Lukuisien, autioksi jääneiden talojen raunioiden ohi hiihtäen ovat veljekset viimein päässeet kotikyläänsä. Saunanrannalle on Yrjön sotaan lähtiessä jäänyt talo kuntoon, mutta läävän ja vaateaitan tapaavat veljekset nyt vain talon paikalta. Venäläisiä vastusteleva talon vanha vaari on saanut surmaniskun näiltä omalla pihallaan ja Hannun ja Yrjön nuorimman sisaren, Inkerin, ovat he vieneet mukaansa. Naapuritalon, Juurikorven, isäntä näitä pojille kertoo, kun nämä kotiin päästyään käyvät Juurikorpeen saunomaan ja omaisiaan tietämään.
— Onhan niitä ennenkin eletty vaikeita aikoja, mutta eipä vielä tällaisia, että kokonaisista perhekunnista vain muutama olisi jäänyt jälelle, haastelee Juurikorven Mikko saunan jälkeen tuvan penkillä tarinaa jatkettaessa. — Ei riittänyt tämä sodan hävitys, kun piti vielä voittajan raastaa tuhansittain miehiämme ja naisiamme orjiksi Venäjälle. Sinne meni minultakin ainoat pojat, eikä tässä tiedä, kehtaanko enää taloa ryhtyä rakentamaan yksinäni. Jos sattuisi sellainen onni pojille, että pääsisivät karkaamaan.
— Minustakin tuntuu, että Lauri ja Juha eivät jää sinne kauaksi aikaa, virkkoi Hannu. — Ovat ne pojat siksi neuvokkaita, että eivät suostu ryssän orjiksi.
— Kunpa Inkeri-siskokin pääsisi heidän kynsistään karkuun, sanoo Yrjö alakuloisesti siskoaan muistellen.
— Ei tiedä… naisten karkuun lähtö on toista kuin miesten, sanoo siihen Hannu.
— Kyllä sen tempun osaavat naisetkin, kun niikseen on, virkkoi Mikko veljeksiä puolestaan lohdutellen. — Montapa tyttöä kipaisi ennen Karjalastakin kotiin, kun vainolaiset sinne veivät, eivätkä saaneet suostutelluksi omikseen.
Talojaan ryhtyivät rakentamaan Saunarannan veljekset niinkuin Mikkokin. Kevätkylvöjä olisi pitänyt käydä tekemässä, mutta siementä puuttui. Yksi ja toinen oli kotiin palatessaan ampunut otuksia ja nahkakiihtelyksillä käytiin vaihtamassa Raumalla ja Kokkolassa siementä, jota sinne hyvänä kauppatavarana laivurit toivat. Selkärepuissakin sitä tuotiin, sillä harvoille oli sodan hävitys hevoset jättänyt ja hevoskuormallisiin ei olisi useammankaan talon varat riittäneet. Muiden siementen noutajien mukaan oli Saunarannan Yrjökin lähtenyt ja hänen kiihtelyksensä olivat niin saksan suosimia, että kaksitoistakappaisen säkin laski Yrjö olaltaan siemenohraa Hannun iloiseksi hämmästykseksi Saunarannan aitan kynnykselle. Yrjöäkin odotti vuorostaan iloinen yllätys, kun tuvan salvokselle ilmestyi Inkeri-sisko sammalsäkkeineen, joita hän veljensä avuksi oli jo pari päivää tuvan tarpeiksi kantanut.
— Miten sinä pääsit? puuskahti Yrjö vapautuen murheesta, joka oli häntä painanut Inkeri-siskon takia.
— Karkasin tietysti ja kun satuin osumaan toisten kotimaahan pyrkivien mukaan, niin mikäpä oli sitten tullessa, sanoi tyttö.