— Mutta onhan muutakin väestöä, joka maksaa, sanoi naapuri.
— Hehe, vai maksaa, naurahti Tuomas pilkka suupielessä. — Etkö ymmärrä, että teollisuusväki elää meidän kukkarostamme samoin kuin muutkin.
— Ei aivan kaikki, vastusti Eerikkilä.
Tuomas jo kiivastui. Tämäkö rikas ja laiska naapuri luuli olevansa viisaampi!
— Vai ei kaikki. No, katsohan. Minä en laske omistaan eläväksi ketään muita kuin peltomiehet, kyntäjät ja kylväjät, ja ne, joiden avulla harjoitetaan ulosvientiä. Mistä luulet kaupankävijän, teollisuusmiehen tahi kaupunkien tyhjäntoimittajan elävän, jollei leivästä. Ja kuka heistä sitä itse hankkii maasta?
— Me myymme sitä heille rahasta, sanoi toinen ja nähtävästi nautti toisen kiihtyvästä mielestä.
— Ja ne rahat annamme heille tyhjästä himphampusta ja veroista. Tästäpä tämä yhteiskunnallinen kierous johtuukin, joka käy vastaisuudessa yhä sietämättömämmäksi. Minun mielipiteeni on, että kaikki irtain väestö maahan kiinni, ainakin osiksi, virkamiehet ja kaikki. Ensin kuitenkin maaseutujen väestö.
No, siinä myönsi naapurikin olevansa samaa mieltä.
* * * * *
Aurinko alkoi painua laskumailleen. Maa tuoksui voimakkaasti. Se oli saanut aurinkoa, ja yö toisi sille kosteutta, että miljoonat solut voisivat luoda elämää.