Keskitalvi jo tuiskutteli lumiaan.
Savilahdessa luotiin auki kolme lantakasan pohjaa joka maanantai, ja lauantai-iltaan ne olivat valmiina.
Tuomaalla oli apunaan päivätyöläinen, joka muutteli toisella hevosella muraa valmiista kasasta tunkioihin, Tuomaan itsensä ajaessa lannat pihasäiliöstä.
Tuomas oli jättänyt jo osan ulkopalstoista, vähän yli kuusi hehtaaria syksyllä kynnettyä peltoa, pois viljelyslaskuistaan ja erottanut näille viljelmille metsäpalstatkin jo valmiiksi. Ei puuttunut muuta kuin asukkaita tupiaan ja saunojaan rakentamaan.
Tarjokkaita oli kylliksi. Tunnettiinhan jo lähiseudulla Tuomaan auliit maanmaksuehdot entisille mökkiläisilleen.
Iso renki oli keyriltä lähtenyt tukkitöihin ja vienyt pikkurengin mukanaan. Saara oli jäänyt taloon ja teki käsitöitä taloon ja itselleen.
Renkien ansiot tukkimetsissä eivät olleetkaan niin loistavat, joiksi ne kuviteltiin edeltäpäin. Palkat riittivät hädin tuskin ruokaan, ja vaatteisiin ei jäänyt mitään.
Ruoka ei ollut sitäpaitsi valmiina pöydässä, niinkuin se oli taloissa.
Rauhallisia ruokatunteja ei ollut myöskään. Kylmissä pirteissä, milloin missäkin nurkassa, sai nukkua yönsä likaisissa vaatekasoissa.
Siinäpähän sopi nyt vertailla palvelusväen ja tukkityöläisen oloja.