Ja jäisihän rehuakin myytäväksi. Kaipa niistä kaikista sen summan saisi.
Ei, et ota, Tuomas, noita rahoja. Ne ovat veren hinta, ja niillä ei ole siunausta. Omin neuvoin on selviydyttävä.
Tuomas nousi. Hänen otsaltaan olivat äskeiset synkät rypyt kadonneet, ja itseluottamus loisti miehen olennosta.
— Korjaahan pois rahasi. Kaipa tässä eteenpäin päästään. Olen aikonut vähentää karjaa ja toisen hevosen.
Pentti hätkähti. Ei siis kelvanneet rahat veljeltä veljelle. No, ollaan sitten vieraita.
— Minä ostan lehmäsi ja hevosesi, ne, mitä aiot myydä. Paljonko ne maksavat?
Tuomas ei harkinnut tarjousta.
— Aion pitää huutokaupan. Silloin on tilaisuus ostaa kenellä vain, sinullakin.
Tuomas meni työhön. Pentti jäi mittailemaan kamarin lattiaa. Rutisti setelit kouraansa ja meni tupaan.
— Tarjosin rahoja Tuomaalle, mutt’ei kelvannut. Korjaa sinä rahat ja anna Tuomaalle. Ehkä sinulta ottaa.