Pentti laski setelit Alinan eteen pöydälle.
— Vai minä niihin kajoaisin, kun ei kerran Tuomaskaan, sanoi Alina. —
Itsepähän tietää asiansa.
— Ota sitten näistä omiin tarpeisiisi. Ota niin monta kuin haluat.
Voithan niitä käyttää miehesi tietämättä.
Pentti istahti Alinan viereen. Alinan tyttömäisen nuortea olemus veti ja viehätti. Hänen ihonsa tuoksu ihan huumasi.
Alina siirsihe etemmäksi.
— En minä tarvitse, enkä tee mitään salaa mieheltäni.
Pentin pirullinen ivanauru kaikui tuvassa.
— Vai et tee. Sinäpäs olet yksinkertainen. Hyvin monet emännät ottavat nykyään lahjoja, kun on vain kuka antaa.
— Se nyt on valhe. Ei sitä moni tee.
Alinasta tuntui niinkuin niljainen käsi painaisi häntä.