Sovittiin paikasta ja ehdoista ja jäätiin odottamaan kevättä.
9.
Verotuslautakunnat kokoontuivat, ja verotukset olivat jokaisella päänvaivana.
Pentti tuli suurella hälinällä Savilahteen ja kehaisi:
— Tekee se minullekin korkotappiota kymmeniä markkoja päivässä, kun rahoista on suurin osa taskussa, mutta eipä pysty verotuslautakuntien käsi niihin. Jos tulevat vaatimaan nähtäviksi, niin näytän heille, sanonko ma mitä… Kun kerran valtio on suursyöpäläinen ja kunnat samaten, niin…
— Niinhän ne tekevät kaikki suurkelmit ja roistot, että salaavat varansa ja tulonsa verotukselta, sanoi Tuomas.
— Sanotko minua roistoksi? kähähti Pentti.
— Sanon vain, että jokainen, joka salaa varojaan ja jättää näin ollen veroista suurimman osan vähävaraisten maksettavaksi, on roisto. Valtion ja kuntien menoja tosin voisi tuntuvasti pienentää, mutta se on kokonaan toinen asia.
Pentti oli alkanut täytellä verotuskaavakkeitaan tuvan pöydän päässä, mutta pisti ne taskuunsa ja lähti viivyttelemättä.
— Saatpa nähdä, miten se rehellisyytesi lyö leiville, sanoi mennessään.