* * * * *
Tuomas ajeli kirkonkylään.
Painosti kovin mieltä, vaikka keväinen aurinko jo korkealla kellotti.
Taisi sittenkin olla turhaa työnteko ja ponnistus. Laiskat saivat leveillä, ja keinottelijat salasivat varojaan. Valtio ja yhteiskunta harjoitti häikäilemätöntä riistoa. Korotettiin suojelustulleja vain nälän pitimiksi riittävälle kotimaiselle viljalle, mutta ei kyetty kiinnittämään maattomia maahan.
Olisihan kai voitu laatia sellainenkin laki, jolla saataisiin kaikki viljelyskelpoinen maa viljelykselle.
Tämä laki olisi pitänyt olla järjestyksessä ensimmäinen.
Tämän jälkeen olisi vasta voitu ryhtyä suojaamaan kotimaista viljantuotantoa.
Mutta herrat olivat aina viisaampia. Piru heidän viisauttaan kuitenkin ymmärtäköön.
Ja sitten.
Kun otettaisiin liiat maat talollisilta maattomille, niin pitäisi olla halpakorkoisia lainoja rakentajille niin kauan, että saisivat hirtensä ristikolle, katon päänsä päälle ja ojansa auki luoduiksi.