Kaksi vastakkain silmäilevää, kiihtynyttä joukkoa pitäjäntuvassa. Toiset pöydän ympärillä rehennellen, toiset oven suussa verestävin silmin kyräten.
Tuomaaltakin vaadittiin uutta ilmoitusta. Tuloja oli muka merkitty liian vähän.
— Esimerkiksi tuossa ja tuossa paikassa.
Suutari osoitti sarekkeita pikisillä sormillaan.
— Omantuntoni mukaan olen tehnyt. Lisätkää jos haluatte.
Tuomas painui ulos ja katui, että oli tullut lähteneeksikään.
Maksettavana oli vielä edellisen vuoden verokuitteja, vaikka varat olisi tarvittu välttämättömiin talousmenoihin.
Tuomas kirosi karkeasti, kun edelläveisaajan palkkakuitti hänelle esitettiin.
— Helvetti… vieläkö sekin… Tyhjille kirkon seinille käy hoilaamassa, niin tästä hyvästä palkat. Viljelisi maata.
— Eipä ole lukkarilla muuta kuin osansa pitäjän kirkkomaassa.