— Sepä se. Ei ole maata, vaikka sitä kuitenkin on. Sanokaa sille, että minulta saa palstan, vaikka ilmaiseksi, jos jättää pillinsä ja piiparinsa, sanoi Tuomas.
— Ei se heitä helppotöistä ja hyväpalkkaista tointaan.
— Siinäpä on. Onhan se helpompaa kuin kyntäminen.
* * * * *
Tuomas jouduttausi kotimatkalle.
Siinä niillä oli pitkin maantien vartta pytinkinsä ja puotinsa. Kauppojen ovikellot kilisivät, ja kauppiaat puotipoikineen tarkastelivat ahneesti jokaista sisääntulijaa: »onkohan tuolla paljon rahaa».
— Poisko jo?
— Niin, kotinurkille.
Eerikkilän isäntä ajeli vastaan, seisautti hevosensa ja lyöttäysi puheisiin.
— Parasta on, että käännyt takaisin, sanoi Tuomas, kun kuuli Eerikkilän aikovan talouttaan selostamaan lautakunnalle.