10
Huutokauppapäivä tuli.
Edellisenä yönä ei saanut Tuomas unta, ja Alinakin taisi valvoa vuoteessaan.
Vaikka olisi miten ajatellut, niin raskaalta tuntui luopua yhdellä kertaa suurimmasta osasta kotieläimiään, joita oli kasvattanut ja hoitanut.
Ja sitten huutokauppa.
Sitä ei ollut ennen tapahtunut Savilahdessa. Siinä oli jotain taloa alentavaa, vaikk’ei se ollutkaan pakollinen.
Välttämättömyydelle ei voinut mitään. Naapurit tulisivat vahingoniloisina, remuavina ja suulaina, Pentti rehentelevänä entiseen kotitaloonsa.
Aikaisemmin kuin muina aamuina noustiin ja aloitettiin päivän askareet. Sanallakaan ei kajottu tapahtuvaan huutokauppaan. Mitäpä se puhumalla parani. Edellisenä iltana oli valikoitu karjasta kotiinjäävät ja siirretty parressa vierekkäin.
Tuomas ei hennonut jättää vanhaa tammaa myytäväksi. Leenalla täytyi koettaa suorittaa talon työt ja hankkia syksyllä uusi.
Pentti oli ostanut naapurikylästä talon ja kehuskeli huutavansa kaikki myytävät lehmät Savilahdesta.