Kun ensimmäiset huutokauppavieraat tulivat pihaan, ajeli Tuomas jo metsätiellä murahaudalle. Suretti, että Alina jäi yksin kuulemaan pilkkapuheita ja näkemään naapurien ilkamoivia silmäyksiä.
* * * * *
Karja jäi Pentille, joka rehennellen nosti hinnat korkealle. Kun Tuomas illansuussa palasi kotiin, oli Pentti jo ehtinyt kuljettaa pois karjansa ja hevosensa.
Eerikkilä teki tilin rahoista. Niitä oli joukon yli kymmenen tuhatta.
— Sinullehan jää vielä useita tuhansia ja nyt pääset kaikesta roskasta, sanoi Eerikkilä. — Naapurit vain tuntuivat iloitsevan karjasi häviöstä.
— Tietää sen, että mieleen se oli, vaikka en ole heiltä puhdasta vettä pilannut. Pianpa se taitaa tulla heidänkin vuoronsa. Neljä miljoonaa menee veroista tästäkin kunnasta, kaikki maksut siihen luettuna.
— Hauska juttu. Vasaramarkkinoita tulee olemaan useammassa talossa, se on varma.
Eerikkilä oli mennyt, ja Tuomas istui vaimonsa kanssa kahden hämärtyvässä tuvassa. —
Lapset olivat jo vuoteissaan ja palvelustyttö jossain ulkona. Seinäkello löi kahdeksan harvaa lyöntiä. Huhtikuu kumotti vaalealla taivaalla ja veti valojuovan pirtin lattialle.
— Me aloitamme nyt sitten pikkuviljelijöinä, sanoi Alina. — Karja on kuin torppareilla ja itse teemme työmme.