— Pitänee minun antaa sinulle maata, jos haluat talokkaaksi yrittää, virkkoi Tuomas.
— Milläpä sen maksaa, kun ei ole rahoja.
Siitä kyllä ei olisi mitään haittaa. Maksun ehtisi saada vähitellen, ja siihen asti kuin omaan uutiseen pääsee, olisi kyllä Savilahdessa mitä tarvitaan. Siemenvilja ja takuu hevosen hinnan saantiin oli jo toisille uudisviljelijöille luvassa. Kallellekin kai vielä riittäisi.
Kallen silmät kostuivat.
— Te olette liian hyvä isäntä. Ei vaan moni niin maitaan antaisi ja auttaisi vielä muutenkin. Nythän tässä ei olekaan muuta kun riisun takkini naulaan ja puhutaan asiasta lähemmin ja tehdään kauppakirjat.
Pikkurengin liikkeisiin tuli eloa. Karsinapuolella tupaa tulivat myöskin piika-Iitan posket hyvin punaisiksi, ja etteivät muut sitä huomaisi, meni tyttö ulos.
Tuomas sen kyllä huomasi, ja Alinakin hymyili.
Tuomas oli korjaillut kesärekiä, kun ulkona satoi lumiräntää eikä siellä mielikseen liikkunut.
— Antakaahan kun minä autan, pyysi Kalle.
— Käykää te siksi aikaa lepäämään.