Tuomaan mieli lauhtui vähitellen. Hän seisoi pihamaalla ja antoi sateen valua ylleen. Alinakin huhuili jo illalliselle, mutta Tuomas ei sitä kuullut. Hän vain katseli ja nautti siitä, miten maa oli janoinen ja otti vastaan siunaavan sateen.
Kohta pääsee kynnökselle ja saa painaa auransa syvälle pehmeään multaan. Mitä useampi hikihelmi vierii multaan, sitä suurempi sato ja siunaus.
Siinä unohtui kaikki, joka väliin raastoi ja karvasteli.
13
Tuomas oli antanut Saaralle maakappaleen takamaalta,- metsälammen rannalta, jossa oli entuudestaan olemassa pieni mökki, tupa ja sauna ja salvokselle jäänyt navettapahanen.
Saara oli onnellinen saaliistaan.
— Sinä kun et kumminkaan saane tupaa itsellesi veistellyksi, niin siinä sopii aloittaa, oli isäntä sanonut hänelle ja naureksien lisännyt:
— Kyllä kai se Taave kuitenkin pääsee sinulle sitten myöhemmin uutta tupaa veistelemään.
Saara kävi kuokkimassa entisiä nurmettuneita peltosarkoja ja kaivoi uusia ojia.
Voidakseen paremmin liikuttaa kuokkaa ja lapiota kävi Saara miesten housuissa. Siitäkös iloa riitti kyläläisille.