— Tuomas tekee naisistakin peltojusseja ja antaa heille vielä housunsakin, sanottiin kylällä, mutta ihmeteltiin Saaran, vahvalihaksisen, mutta muuten sievän tytön sitkeyttä, jolla tämä tarttui maahan kiinni.
Taavekin ilmestyi pian näkösälle.
Tuli Savilahteen eräänä iltana, kun Saarakin oli palannut peltomaaltaan.
Katseli ihaillen tyttöä ja tarjoutui paikkaamaan tämän saappaita.
— Saan minä nämä itsekin, sanoi Saara ja tarttui naskaliin ja pikilankaan, vedellen saumat kiinni.
Taave ei vähään aikaan osannut sanoa mitään.
— Tarvitseisit sinä kai siellä kirvesmiestä tupaasi korjaamaan ja aholle kantoja vääntämään, arveli Taave kuitenkin Saaralle.
— Enpä tiedä… joudan kai minä touon teon jälkeen itsekin. Vai etkö luule minun käsissäni kirveen pysyvän?
Taave kävi nolon näköiseksi.
— Kyllä kai, mutta olisinhan tässä joutanut minäkin.