Hellin käsin nostettiin mies paareille, jotka oli tuokiossa kokoon kyhätty. Hiljainen joukko lähti astumaan kohti lähellä olevaa sairasmajaa.
XXII.
Risto lepää vuoteella hiljaisessa huoneessa ja koettaa arvailla, missä on ja kuinka kauan on jo tässä maannut.
Äsken on hän selvinnyt kuin unesta ja muistanut vähitellen kaikki.
Olikohan haava ollut vaarallinenkin?
Sairaanhoitaja raotti ovea ja huomatessaan Riston olevan valveilla, tuli vuoteen viereen.
— No nythän te pian paranette, sanoi hän hymyillen. Toverinne on usein käynytkin kysymässä vointianne.
— Ville Honkamaa?
— Niin.
— Olenko ollut täällä jo kauankin? kysyi Risto.