Kokko loimusi työntäen tulikielekkeitä ilmaan ja sen ympärillä tanssittiin. Risto oli löytänyt sopivan piilopaikan itselleen ja katseli sieltä ilonpitoa. Elina oli tullut hieman myöhästyneenä ja tanssiin osaa ottamatta katseli riutuvaa kokkoa.
Valkoinen leninki oli hänellä ja tukka sitaistu niskaan. Kun häntä käytiin tanssiin pyytämässä, ei hän lähtenyt. Hymähti vain ja istui ajatuksissaan. Joku taas lasketteli sukkeluuksia Särkän ylpeästä tyttärestä, mutta niille tyttö vain hymyili.
Risto ei malttanut enää, vaan jätti piilopaikkansa.
Kylläpäs tytön silmät suurenivat. Punastuipas, merkitsi Risto hyvillämielin.
— No siinähän sinä olet, eikä kukaan puhu mitään, etkä itsekään!
— Vastahan minä tulinkin, kävin vain Majamäessä saunomassa.
Kylän tytöt supattelivat: »Tuoko Risto se nyt olikin Särkän tyttären valittu.» Pojat silmäilivät voittajaa hieman ylimielisesti. Oliko Risto sitten heitä kaikkia parempi. Useampi heistä oli käynyt koputtelemassa Elinan ovilla turhaan, ja tämä nyt sitten tulee ja ottaa kuin omansa.
Tanssi oli keskeytynyt, kunnes Risto aloitti sen uudelleen Elinan kanssa.
* * * * *
Polku kiemurteli lepikkoahojen poikki. Risto eteni hitaasti tyttönsä kanssa hämärää polkua. Kumpikin tunsi olevansa kuin uuden maailman kynnyksellä ja odotti milloin ovi aukeneisi siihen suureen ja salaperäiseen.