— Se on oikein, että puhuit siitä, sanoi vanha Majamäki pojalleen. — Nyt minäkin olen rauhallisempi sinun suhteesi, kun tiedän, että sinulla on täällä tyttö, jota ajattelet. Majamäet ovat aina valinneet sen yhden ja ainoan ja sen myöskin pitäneet. Seikkailuhalu ei ole koskaan vetänyt suvun verta sellaiseen, jota olisi saanut jälestäpäin katua. Ja nyt kun olet saanut semmoisen tytön kuin Elina, niin kai sinussa on miestä myöskin pitämään hänet.
Risto katseli isäänsä, joka istui siinä kamarinsa pöydän päässä vakavin ja juhlallisin ilmein. Harmahtavat hiukset oli huolellisesti kammattu jakaukselle ja vanhanaikuinen verkaliivi oli tiukasti napitettu kiinni. Tulisikohan enää hänestä noin kunnioitusta herättävää suvun päämiestä, kuin isä tuossa oli?
— Särkän ukkokin pitää siitä, että sinä otat Elinan. Siellä on kulkenut yhtämittaa sulhasina kaiken maailman huijareita, komeitakin ja rikkaita, mutta tyhjin toimin ovat saaneet mennä samaa tietä kuin ovat tulleetkin. Kiitä vain onneasi, poika, ja koeta säilyttää se.
Risto ihmetteli, ettei tuntenut erikoista ylpeyttä siitä, että oli saanut Särkän tyttären omakseen. Suurta ja lämmintä mielihyvää vain. Oli niin kuin luonnollista, että Särkän tytär kuului hänelle. Ei sen vuoksi, että hänen sukunsa oli vanhaa ja kunnioitettua, vaan siksi, että heillä oli niin paljon keskinäistä ymmärtämystä, joka kai olisi paras takuu rakkauden kestävyydestä. —
Majamäki oli iloinen voidessaan puhella poikansa kanssa yhdestä jos toisestakin. Hän olikin saanut olla puhetoverin puutteessa. Kukapa jouti kesäisinä päivinä hänen luonaan olemaan, kun sairaus esti liikkumasta kartanolla ja työmailla. Saarallakin oli emäntätehtävänsä ja Allia ei huvittanut puhella vakavan isänsä kanssa.
Ukko oli yhä vieläkin harras suojeluskunta-aatteen kannattaja. Paikkakunnan suojeluskunta olikin kutsunut hänet kunniajäsenekseen ja siitä tuntui hän olevan mielissään.
Majamäki oli kysellyt pojaltaan kasarmioloista ja hengestä siellä ja kun Risto kertoi siitä, virkkoi hän:
— Niin, onhan se sotaväki olemassa ja täytyyhän sitä pitää, mutta niin minusta tuntuu, että suojeluskunnissa meillä sittekin on maan tuki ja turva. Jos sen asian hyväksi tehtäisiin niin paljon työtä, kuin sotaväessä, niin meillä olisi puolustuslaitos, jota ei voittaisi mikään. Ahkerasti ne täälläkin harjottelevat. Meiltäkin ovat jo kaikki miehet mukana. Harjotus-iltoina lopetetaan työt paria tuntia aikaisemmin.
Risto tunnusti olevansa samaa mieltä isänsä kanssa ja kertoi olevan sotapojissakin paljon samanmielisiä. Sen syyn takia olivat vastenmielisesti kasarmissa.
— Se on väärin tavallaan, että vastenmielisesti… virkkoi Majamäki. Kun kerran se on lain kautta niin laadittu, niin laki on pidettävä pyhänä, niinkauan kuin se muuttuu. Vaikkapa asiat ovatkin niin kuin tässä puhuttiin, niin kapinahenkeä ei ole siltä kannatettava. Ja sekin semmoinen, vaikkakin omassa mielessään, on kapinoimista.