Ei puhuttu siitä enää. Risto sanoi lähtevänsä käymään Särkässä. Aamulla varhain pitäisi olla jo kasarmille menossa, eikä sitten enää kerkiäisi.
— Sano terveisiä Särkän ukolle ja pyydä käymään täällä luonani. Onkin nyt paljon Juhanin kanssa puhuttavaa.
* * * * *
Keskipäivän helteessä nuokkuivat heilimöivät ruispellot kylän vainioilla. Taloissa oli hiljaista. Visertelevät pääskyparvet lentelivät vain pihamaitten yllä. Risto vaelteli onnellisissa mietteissään kylän läpi taloon, jossa tyttö jo kiihkeästi odotti häntä.
VII.
Heinäkuu oli tullut.
Raukea ja helteestä väsynyt vahtisotilas seisoi vahtipaikallaan. Joutilaana vetelehtivä, jätkältä näyttävä mies tuli siihen tarinoimaan, koskapa vahti oli yksin, eikä ketään pelättävistä upseereista ollut näkyvissä.
— Ei taida olla helppo seista siinä helteessä, virkkoi mies ja hakee varjoisan paikan ja sytyttää huolettomasti savukkeen.
Vahti vähän vilkastuu. Herpaiseva helle oli vetänyt kuin uneen siinä seistessä.
— Eipä ole.