— Sama kai se on. Kai sitä mekin osataan halata, kun se kerran näin menee.
* * * * *
Valssin sävel soi valittavana ja kaipaavana. Risto tanssi hurjasti. Melkein kohona piti hän tyttöä. Tytöllä oli pehmeä povi ja taipuisa vyötäinen. Paljas käsivarsi oli täyteläinen ja iho kuin samettia. Tyttö hymyili hänelle punaisella, viekoittelevalla suullaan ja Risto puristi silloin tyttöä lujemmin.
Tanssin väliajalla vei Risto tytön kursailematta hämärään sivuaulaan ja mitään sanomatta suuteli häntä; ja sinä hetkenä tunsi hän itsessään jotain menevän alaspäin huimaavaa vauhtia.
63
— Mikähän sinäkin olet, mietti Risto tanssin väliajalla katsellessaan tyttöä. Olet kai luvannut olla jonkun oma kokonaan ja jakamattomasti ja äsken annoit suudella itseäsi ja hymyilet- ja makeilet nyt kaikin tavoin minulle. Et ole työläistyttö, etkä konttorineiti, joita enimmän syytetään kevytmielisyydestä, vaan oikea porvarisneito, ehken hyvinkin vakavien vanhempien lapsi ja hyvin kasvatettu. Mutta näen, että olet valmis kaikkeen ja minä otankin sinut tänä yönä.
* * * * *
Risto palasi tytön luota raskaissa mietteissä. Itsesyytös painoi häntä malmin tavoin. Hän oli näkevinään edessään vanhan Majamäen kasvot, joissa oli surullinen ilme.
Ja vielä toisetkin kasvot surullisemmat ja kyyneleiset tulivat hänen katseltavikseen ja hiljaisella äänellä tuntui tyttö kysyvän:
— Tiesitkö varmasti todeksi mitä kuulit? Miksi et tahtonut kysyä ensin minulta? Eikö rakkaus olekaan luottamusta?