Ehkä koettavat ottaa selvää Elinastakin. Isä on voinut jonakuna iltana kutsua isäntärengin kamariin ja kysyä häneltä, minkälainen oli Elinan ja Kallen kohtaus ja oliko sitä ollut ollenkaan.
Ja jos niin on, että Elina on syyllinen, pudistaa isä harmaata päätään: »Ei, ei se käy. Majamäet ovat olleet aina kunnian miehiä ja vaativat sitä muilta ja itseltään. Tyttö toisi vain sukuun huonoja taipumuksia.»
Mutta nyt, kun hän, suvun jäsen oli syyllinen. Voisiko isä tuomita toista?
Mutta vaikka hänellä oli syntinsä, ei hän suostuisi Elinata ottamaan, jos tämä oli syyllinen.
Minkä vuoksi?
Siksipä juuri, että tyttö oli tehnyt ensiksi rikoksen. Hän voi ehken sovittaa rikoksensa, kun on tehnyt sen epätoivoisena.
Oliko tytöllä ollut syytä ryhtyä sellaiseen, jos kerran oli ryhtynyt, kun kerran mies rakasti häntä ja luotti häneen?
Mutta oliko hänellä silti oikeutta käydä tyttöä tuomitsemaan, jos tämä olisi syyllinenkin? Hänhän oli mies, ja olisi pitänyt voida sinä pysyä kaikesta huolimatta.
Oliko hän mies lainkaan?
Risto tunsi perinpohjin masentuvansa.