Elina on sittenkin syytön ja minä en luottanut häneen.
Mutta miksi Elina ei selittänyt kaikkea lähemmin kirjeessään? Eikö hän voinut torjua syytöksiä jos kerran syytön oli?
»— olen luvannut isällesi». Siis isä on pyytänyt ja sen vuoksi ei hän ole voinut.
Ja vielä senkin vuoksi, että hän, juuri hän, oli epäillyt ja uskonut puheisiin, jotka eivät olleet edes hänen kotoisilleenkaan silmänäköjä.
»— joka olen mielestäsi samaan syypää kuin itsekin olet», kirjoitti Elina.
Eikö hän siinä sano kyllin selvästi syyttömyyttään?
Ja sitten isän osuus asiassa.
Hän on siis käynyt pyytämässä Elinalta, että tämä jättäisi hänen poikansa. Vedonnut suvun kunniaan pyytäessään.
Eiköhän suvun kunnia ollutkin vain kaikesta tärkein isälle. Se voi näytellä tässäkin liian suurta osaa.
Mutta olisiko isä voinut mennä tytölle mitään puhumaan, jos ei hän olisi ollut aivan varma asiasta? Sekin tuntui merkilliseltä.