Risto huumautui taaskin. Hän ei tahtonutkaan enää harkita mitään. Ja niinkuin itseään pilkaten sanoi hän tytölle pois lähdettäessä:
— Nyt minä olenkin sinun luonasi koko yön.
Tyttö hymyili ja varjoon päästyä suuteli poikaa.
XVI.
Majamäki ei saanut rauhaa, ennenkuin teki päätöksen lähteä poikaansa tapaamaan.
Tätä oli hän aavistanut, kun poika läksi, ja pelännyt kaiken aikaa. Kun poika kertoi suhteestaan Elinaan, oli se hänen pelkonsa poistanut, mutta nyt piti kuitenkin käydä näin. Hänen pojastaanko tulisi suku muuttumaan?
Jos poika ei olisi joutunut kaupunkiin, ei hän olisi menettänyt sitä, jonka nyt siellä menetti.
Mutta miksi hän ei sielläkin olisi voinut seisoa miehenä kiusauksia vastaan? Hänen pojastaanko Majamäen suku näin heikkoni?
Oliko Elina syyllinen? Hän oli koettanut ottaa tarkkaa selkoa siitä, oliko tyttö tehnyt sellaista kuin sanottiin. Isäntärenki vakuutti näkemänsä todeksi.
Majamäki ei ollut kysynyt, oliko hän läheltä nähnyt tapahtuman. Jälestäpäin oli hän kyllä ajatellut, oliko Jaakon näkeminen täysin riittävä todistus Elinan syyllisyydestä. Olisihan hän voinut erehtyä henkilöstä ja olihan kaikki voinut olla sellaista, että poika koetti tehdä tytölle väkivaltaa ja sillä silmänräpäyksellä sattui Jaakko näkemään.