— Mutta ethän ole nähnyt vielä Elinaa, etkä kuullut, mitä hän sanoo.
Kävisit ensin hänen luonaan.
Äiti näytti murtuneelta.
— Kävinhän illalla, mutta hän ei suvainnut laskea sisään.
— Olitko sitten niin varma, että se oli Elina? kysyi äiti.
— Kukapa muukaan se olisi voinut olla.
Äiti pyyhkäsi käden selällä silmäkulmaansa. Tämä oli liian raskasta hänelle.
— Etkö sittenkään suostu jäämään, jos Elina sitä pyytää? kysyi hän.
Risto näytti miettivän.
Niin, mitä hän siinä tapauksessa tulisi tekemään? Hän oli tosin ajatellut, että ei jäisi siinäkään tapauksessa, vaikka Elina antaisi anteeksi ja pyytäisi jäämään. Hän oli ajatellut, että sovitus ei tullut hänelle sillä neuvoin kokonaan. Hän olisi saanut anteeksi vain sen vuoksi, että tyttö rakasti häntä.
Oliko se oikein?