Eikö hänelle riittäisi ilman mitään tytön anteeksianto. Hän vain pahoittaisi tytön mieltä yhä edelleen, jos ei hänen pyynnöstään jäisi.
Äiti odotti vastausta.
— Niin, jos Elina pyytää jäämään…
— Hän pyytää, minä olen varma siitä, sanoi äiti. Minä ymmärrän sellaisia asioita paremmin kuin sinä. Menet nyt vain uudelleen Särkkään.
— Sitä en tee, sanoi Risto jyrkästi. — Voin luvata sinulle äiti, että käyn mennessäni siellä ja sittenpähän näkee… niin, jos se niin on menevä, että minä jään, niin silloinhan ei ole sinulla valittamista.
Äiti kävi jälleen murheelliseksi, mutta lohdutti itseään sillä, että poika kyllä jää. Elina saa hänet jäämään, kun saa tietää mihin Risto on matkalla.
Äiti meni askareilleen ja Risto jäi yksin mietteineen. Hän ei aikonut sanoa Elinalle, mihin aikoi mennä. Näyttäisi tytön mielestä siltä kuin aneleisi hän sen avulla anteeksiantoa ja koettaisi hellyttää häntä. Ei mitään matkasta. Tehköön tyttö vapaasti ratkaisun. Jos hän näyttää kylmältä ja ylpeältä, niin: hyvästi. Siinä ei saa olla mitään sen enempää.
* * * * *
Majamäen elämä oli ollut tasaista nousua tähän asti. Nyt hän tunsi tulleensa kuin raja-aitaan, joka esti häneltä pääsyn puolelle ja toiselle. Oli tuntunut vaikealta silloin kun ainut poika lähti sotapalvelukseen, nyt tuntui vielä vaikeammalta, kun hän lähti sotaan ja vielä omasta vapaasta tahdostaan.
Olisi pitänyt kieltää, mutta ei voinut. Poikahan tunsi niin raskaana syyllisyytensä, että sen painamana lähti. Olisihan hän voinut syyllisyytensä sovittaa kotonakin, mutta oli jotain, joka esti häntä pojalle sitä suorin ja vaativin sanoin sanomasta. Oliko se suvun kunnia, jota poika oli verisesti loukannut, ja joka sai kielen kankeaksi, ettei voinut pojalle edes puhua?