— Ehkä useammin kuin tuuletkaan.
Tyttö ojensi kätensä ja teki sen tavalla, jossa oli lämpöä.
Risto seurasi tyttöä katseellaan kunnes tämä oli mennyt sisään pihaveräjästä.
— Hän ehkä sittenkin pitää minusta, mietti poika kylätietä kävellessään.
II.
Seuraavana aamuna ajeli Risto asemalle. Renkipoika oli kyytimässä.
Riston ikätoveri ja hyvä ystävä, Honkamaan Ville, oli tullut mukaan.
Hänkin oli sotapalvelukseen menossa.
Toverukset olivat vapaustaistelussa olleet jo monessa tulessa ja muistelivat nytkin kapinakuukausien vaiherikasta elämää, ja erikoisesti Karjalan rintamalla käytyjä kiivaita taisteluja.
Ei ollut kiirettä. Hevonen sai mennä miten halutti.
Huhtikuun aurinko sulatteli viimeisiä lumia ja muutamissa paikoin tien varrella äestettiin jo kauramaita.
Tuli mieleen kotoiset peltosarat ja pian alkavat kevättyöt. Valittaa ei kuitenkaan tahtonut, vaikka näin piti jättää kotityöt.