Risto aikoi mennä viivyttelemättä Elinan luokse, mutta pistäytyi kumminkin näön vuoksi kysymään, oliko Elina kotona.
Kuistilla tuli isäntä vastaan.
— No mihin sitä nyt? Kun vasta joku päivä sitten kotiunnuit, kysyi. —
Ja oikein evään kanssa.
Risto ei tahtonut jäädä matkojaan selittelemään.
— Pitäisi vain vähän ulompana pistäytyä. Onko Elina kotona?
— Kotona on. Eikö liene kamarissaan, kun käyt katsomaan.
Risto jätti reppunsa pihamaalle ja meni.
Elinan kamari oli tyhjä, mutta sisään astuessaan näki hän Elinan menevän viereiseen kamariin.
Risto seisahti kynnykselle. Huoneessa oli syyskesän kukkien ja puhtaan vaatteen tuoksua.
Juhannusyö välähti tuokioittain ohitse.