— Ei, tokasi muuan suuri poika joukosta, — nahjukset »lunttaavat», kun eivät parempaa ymmärrä. Kelpo pojat eivät ikinä lunttaa.
— Sitten ne varmaankin polttavat tupakkaa, tuumasi muuan pikku narikka.
— Ne polttavat, ne polttavat, huusivat pojat yhteen ääneen.
Pikku narikan olisi tehnyt mieli yhtyä tuohon tupakkaseuraan. Hän osti salaa rasiallisen paperosseja Tapania ja Kaarloa varten. Mutta nämäpäs eivät huolineetkaan pikku toverinsa lahjasta, vaan toruivat häntä aika lailla ja käskivät pysymään poissa mokomine tyhmyyksineen.
Kello löi 3.
Viimeinen koulutunti oli päättynyt. Pojat riensivät ulos luokkahuoneista.
— Hyvästi!
— Terveeksi Niin huusivat pojat toisilleen ja lähtivät aika kyytiä kotiin päin.
— Kello kuusi minun luonani eikö niin?
— Hyvä on! sanoi Kaarlo ja niin ystävykset erosivat.