KILPINEITO.
KUUN PAISTEESSA.
Torgrim oli mahtavin talonpoika Roslagenissa ja eräänä iltana istui hän tarinoimassa vieraittensa kanssa. Seinänrakoihin pistetyt päreet paloivat vähitellen loppuun, mutta kuu paistoi katto-aukosta ja levitti pehmeätä, ystävällistä valoaan yli pöydän ja kunnia-istuimen. Mahtavuuden ajat olivat koittaneet niin svealaisille kuin götalaisillekin, ja puhuttiin vain urotöistä ja seikkailuista, sillä talonpoikaistuvan vieraat olivat hiljattain palanneet sotaretkeltä.
Silloin juoksi muuan orja tupaan ja laski kypärän keskelle pöytää Torgrimin eteen. Sitä koristi neljä piikkiä, ja se seisoi niiden nojassa kuin pata jaloillaan. Kypärässä virui äsken syntynyt alaston tytöntylleröinen ja se takoi käsiään ja potki ja huusi.
"Sinun maasi ovat avarat, isäntä", sanoi orja. "Kuka on ne perivä ja kuka niitä hoitava? Tähän asti olit lapseton, mutta tänä iltana sinulle syntyi tytär. Voi meitä, ettei se ollut poika!"
Vieraat purskahtivat nauruun, ja kypärä pantiin kiertämään pitkin pöytää, niin että jokainen sai nähdä lapsen ja pidellä sen pieniä käsiä. "Niinpä niin, Torgrim", sorisivat iloiset äänet, "tästä sinä sait oikean auramiehen! Tätä sinun sopii pukea ja laitella ja lellitellä ja istutella. Mutta suurta hyötyä et hänestä saane koko hänen elinaikanaan."
Kun kypärä oli vaeltanut kädestä käteen ja saapunut niin pöydän alapäähän, minne kuun valo ei ulottunut, vaan missä pimeys vallitsi, otti orja sen kainaloonsa ja asteli ovea kohti.
"Talonpoika", sanoi hän, "on kai viisainta minun viedä tämä lapsi metsään kuolemaan."
Mutta samassa joutui hän kuljettamaan pienokaista kuun valojuovan poikki, niin että Torgrim näki sen vielä kerran.
"Ei, hyvät tupani vieraat", huusi hän ja hypähti seisaalleen. "Toista pitää teidän havaitseman. Kun tyttö kerran ojennettiin minulle kypärässä, jota nuoruudessani niin usein kannoin, kun omalla laivallani ulapoita lasketin, niin otan minä nyt seinältä kilpeni ja saarnikeihääni ja lasken nekin sen viereen. Pese tyttöä lumella, orja, ja pistä palanen karhunydintä sen suuhun, niin se lakkaa kirkumasta. Tytär, tässä kirkkaassa kuunpaisteessa annan minä sinulle nimen, ja nimitettäköön sinua Kypärättäreksi."