He tempasivat kummituksilta näiden oudot varusteet. Mutta kun he tulivat uhkaavain naisten keskeen, käänsivät he miekkansa ponnen ylöspäin ja kumarsivat päänsä. Etumaisin heistä oli samalla myös kookkain ja taitavin. Hänellä oli kulunut, sileä kypärä, kummankin silmän kohdalla pieni musta rako. Hänen miekkansa isku halkaisi Tin aina juuriin asti, ja lahonneet luut ja kaarnanpalaset lentelivät ylt'ympäriinsä. Hänet tunsi helposti herttuaksi. Hänen takanaan kulki hänen hevosensa kuin uskollinen koira ikään, ilman että hänen tarvitsi pitää sitä suitsista. Vähitellen oli tullut päivä jälleen, ja metsänväki kirmaisi pakoon puu puulta. He tunsivat, etteivät loitsut eivätkä taikatemput auttaneet enää mitään, että pakanuus oli kukistettu, että hurjat metsänjumalat pakenivat heidän laillaan ja ryömivät kivien ja rauniokasojen alle kuin mäyrät ja ketut, sinne kuolemaan tai valittaen ulvomaan pitkinä talvi-öinä.
"Voi meitä, tuhon omia", huusivat metsänkävijät. "Nyt ottavat ritarit maan haltuunsa. Kas, kas, kyyhkysiä lentelee heidän kypäriensä yllä!"
Herttuan joukko kasvoi yhä, ja ritarit lauloivat Maunun lipun ympärillä:
Ritarit näin rukoilevat Luojaa:
Antaos paistaa armosi tähden
Kypärään, mi otsaamme suojaa
Orpoin, kurjain, osatonten tähden!
Heti kun he olivat lopettaneet, jatkoivat laulua ne, jotka seisoivat alhaalla suon reunassa:
Ritarit näin rukoilevat Luojaa:
Keskellä maailman kyynelteitä
Sodista verisistä suojaa,
Rauhaan, oi rauhaan johdata meitä!
Maunu riisui kypäränsä, ja hänen voimakkaat, ruskeat soturipiirteensä paljastuivat. "Moran kiville kuninkaaksi julistettavaksi!" huusi koko ritarijoukko, raikuvasti osoittaen iloaan ja kalistaen kilpiään, sillä nyt oli maa pelastettu rappiosta ja voimattomuudesta.
Valdemar kuoli sitten vankilaansa Nyköpingin linnaan. Mutta Maunua ja hänen loistavaa ritarihoviaan mainittiin kunnioittaen kaikissa Pohjolan maissa, ja hän pani uusia perustuksia valtakunnan menestymiselle. Häntä kutsuttiin myöhemmin Maunu Latolukoksi, ja taru on tahtonut selittää sen nimen niin, että hän jokaisen oikeutta suojelevilla laeillaan pani ikäänkuin lukon talonpojan ladon oveen.