Toinen orjista kohotti soihtunsa ja virkkoi:
— Padisja sinua tervehtää ja sanoo: Niin suuri on hänen kunnioituksensa ruotsalaisia ja Ruotsin kuningasta kohtaan, että hän mieluummin olisi sinut tahtonut nähdä vieraanaan kuin vankinaan. Kirjoitustasi hän tahtoo tutkiskella. Pukeudu omiin vaatteihisi ja käy rauhassa taloosi.
Celsing polvistui ja avasi käärön ja löysi siitä omat, ruotsalaiset pukimensa. Hän kohotti takkia korkealle tuohuksen valossa nähdäkseen, että se todellakin oli hänen oma takkinsa. Ja kun hän tunsi sapelin haavat hiassa ja äitinsä ompeleet vuorissa, silloin hän orjain nähden riisui pois turkkilaiset samettivaatteensa ja pukeutui omaan kunniapukuunsa.
Hattu kädessään astui hän ulos kuutamon valaisemalle pihalle, mutta kun hän Korkeuden portin luona saapui nukkuvan kerjäläislauman luo puun alle, tarttui hän lähintä ukkoa hartioihin ja suuteli häntä.
— Et tunne minua, — virkkoi hän. — Vaan jos oikein tuntisit, seuraisitkin minua kansani luo ja siellä sinä oppisit, miten matka kulkee ylöspäin. Usein olen nähnyt kuninkaan makaavan, niinkuin sinä nyt tuossa, kivi päänsä alla.
Tuhma ruotsalaistyttö.
Oli kerran talviaamu ja sumu lepäsi Marmaranmerellä kuin luminen kalliosaariryhmä, mutta keltasen Stambulin puutarhatalot hehkuivat jo punasilta aina talojen alimmalle parvekkeelle saakka. Eunukki, sulttaanin äidin palvelija, oli käynyt entisen herransa haudalla rukoilemassa. Kotimatkallaan hän torilta osti Valkosen orjattaren, jonka korkea, kookas vartalo oli hänen huomionsa herättänyt. Hän seurasi muutamia askeleita jälempänä orjastaan ja viittasi tuontuostakin hopeahelaisella bambusauvallaan, mitä tietä oli kuljettava. Mutta sitä tehdessään hän aina puisti päätään ja ajatteli: — Mitähän taas tällä kerralla sanottanee, sitä ei voi profeettakaan ennustaa. Tytöllä on jalat leveät kuin raudankantajalla. Hän opasti tytön ulomman seraljipihan ylpeäin ja välinpitämättömäin vahtien ohi ja kääntyi sitten alemmas, veden puolelle. Siellä koputti hän pienen, viiniköynnösten melkein piiloon peittämän mökin ovelle.
— Lapseni, — sanoi hän orjattarelle, sillaikaa kuin he odottivat. — Ukko, joka tulee ovea avaamaan, on nimeltään Viraltapantu Messias ja sinun on parasta jo heti oppia tietämään, että hän on vaarallinen ja ihmeellinen mies. Nuoruudessaan oli hänen nimensä Sabathai ja eli hän silloin juutalaisena Smyrnassa, niin väitetään. Silloin rupesi hän saarnaamaan, että hän muka on toinen Messias, mutta kaupungin päällikkö käski jousenampujansa koettaa missä määrin hän oli haavoittamaton, ja silloin hän pyhyydestään luopui ja rupesi sen sijaan Seraljin portinvartijaksi.
Lukko narahti ja portti aukeni verkalleen ja varovasti pilkisti raosta ukko, jolla oli uumeillaan likanen, musta huivi vyöksi sidottuna.
Eunukki laski kopeasti mustan kätensä hänen olkapäälleen.