— Teidän ylhäisyytenne, — virkkoi Bredenberg, — monet tämänkaltaiset kirjeet saapuvat Ruotsiin, saapuvat kuninkaankin nähtäville, ja kerrotaanpa, että hän jo on puoleksi leppynyt. Tsaari on nyt näinä nälkäkidutuksen päivinä taivuttanut teidät kirjallisesti puolisoltanne anomaan 30 tuhatta talaria lunnaiksi, päästäksenne vihdoinkin vankeudesta… Sitä päätöstä elkää katuko. Silloin pahat kielet sanoisivat, että te teette sen ahneudesta. Kunhan vapaaksi pääsette, voi kaikki vielä kääntyä hyvin päin niinkuin noina entisinä vuosina.
Piper vastasi hiljaa:
— Noita vuosia en takasin halaa.
— Nyt Kristukseen mun sieluni palaa.
Mutta samassa kääntyi hän tulipunaisena kasvoiltaan papin puoleen ja ärjäsi vihasella äänellä:
— Mitä tuhannen peeveliä te oikeastaan tahdotte? Salaa olen kirjoittanut vaimolleni, että hän kehottaa kuningasta kieltämään rahojen lähettämisen… Sillä on juttu selvä. Tänne olen maamiesteni seurassa joutunut ja heidän luo tahdon jäädäkin, kosk'ei meidän aseettomain suotu luodin lävistäminä kaatua.
Bredenberg hymähti vanhan kreivin tuittupäisyydelle, mutta laski katseensa alas ja jäi penkin viereen seisomaan.
— Sanotaan, että tsaari aikoo lähettää teidän ylhäisyytenne kovaan vankilaan Lyyssinän linnaan, ja lähes 70-vuoden ijässä on ruumis heikko astia… Siksi hartaasti yksinkertaisuudessani pyydän: palatkaa kotiin, jonne kaikkien meidän mielet halaavat, vaikkakin häpeä hartioitamme painaa. Elkää lisätkö nöyryytyksiimme sitä lähtemätöntä häpeää, että se mies, joka on ollut kahden kuninkaan lähin neuvonantaja, kuolee nälkään ja viluun maanpakolaisena ja tekemättä sovintoa kansalaistensa kanssa.
Piper nojautui horjahtaen majan seinään.
— Kumartakaa päänne alttarin edessä elkääkä ihmisten suistettujen suuruuksien edessä! Mutta jos luonani olette, kun vapautuksen hetki saapuu, silloin pitäkää huolta, että maalliset jäännökseni peitetään yrtteihin tai suoloihin, jotta ne kotimaahan voidaan viedä. Päiväni ovat pian luetut. Jos olen ruotsalaisia palvellut kahden herran aikana, silloin lie kohtuullista, että heitä loppuun saakka palvelen siellä, missä nyt heidän onnettomat poikansa kärsivät.