Vieras maistoi vähän mehua ja piirsi korollaan hietaan ja katseli ympärilleen. Kun hän oli istunut hetkisen ja luuli olevansa yksin, nousi hän ja käänsi alas kauluksen.
Hän oli nuori, kaunis herra, jolla oli rohkea ja iloinen näkö, ja hän käveli verkalleen käytävää pitkin.
— Se pääjunkkari! — porisi Malina muori. — Jokohan tuo menee jyristämään itse huvihuoneen ovelle!
Kun ovi oli yhä kiini, siirtyi hän pari askelta sivulle avonaisen ikkunan eteen ja otti ritarillisesti hatun kainaloonsa. Sitten kävi hän istumaan ikkunalaudalle ja puhui hiljaa ja kiihkeästi.
Silloin loppui Malina muorin kärsivällisyys ja hän meni ulos. Hän tuli hietakäytävää pitkin ja keri langanpäätä sormissaan ja piti päätään kavalasti eteenpäin. Mennessään mietti hän sättimisiä, joita hän aikoi sanoa. Mutta kun hän oli päässyt vähään matkaan, syöksyi nuori herra esille berberipensaikosta ja karjui häpeämättömimmällä raivolla:
— Ih, sinä akka, mars! Minä olen Holsteinin herttua. Mutta siitä ei sanaakaan milloinkaan!
Malina muori hämmästyi niin, että hän kääntyi joka puolelle ja lankesi polvilleen. Vielä huoneeseen palattuaankin lankesi hän polvilleen eikä voinut käsittää, että juuri hän matalassa majassaan saisi nähdä jotain niin suurta ja kummallista.
Sitten tapahtui usein niinä valoisina kesäiltoina, kun kastanjoja ei tuulen henkikään liikuttanut, että herttua tuli malmitarhaan. Huvihuoneen ovea ei koskaan avattu, niin vietteliäästi kuin hän tiesikin naputtaa, mutta hän istui ikkunalaudalla, ja Malina muori, joka vähän väliä sai kirkkaan tukaatin hamepussiinsa, katti siellä pöydälle mehut ja viinit ja jopa kerran rusinakaakunkin, johon hän munavalkuaisella oli kirjoittanut: Printsi niin suuri ei toista ole juuri.
Juuri sinä iltana viipyi herttua kauvemmmin kuin muutoin, ja huvihuoneesta kuului klaverin soitto. Kun hän vihdoin nousi lähteäkseen, sanoi hän:
— Valtaa, valtaa? No niin, sitähän huutavat kaikki. Miksikäs sinä yksin olisit ääneti? Onko se sinun syysi että isäsi hävitti pelissä viimeisenkin kultarahansa! Hyvästi, hyvästi! Ellet satuta jalopeuraan, niin lupaa, että ensi kerralla pidät oven auki sudelle!