— Se on tuuli, joka vonkuu, ajatteli hän ja veti peiton korvilleen. Mutta tuokion kuluttua istui hän taas valveilla pystössä. Kuuluihan aivan siltä, kuin joku olisi viskannut hiekkaa ikkunalle.
Hän sammutti talikynttilänsä ja meni paitasillaan ikkunan luo.
Avattuaan ikkunan näki hän kadulla pienen miehen, joka hänelle viittoi. Hän tunsi lammasnahkaturkista ja lyhytvartisista saappaista venäläisen talonpojan.
— Kuuleppas nyt ukkoseni, — puhui talonpoika. — Olen usein tavannut sinut tuon iloisen ruotsalaisen Leijon'in seurassa… Se mies ei ole mulle koskaan muuta kuin iloa suonut, vaikka hän on kauan asunut meidän tuvassa. Ja vaikkei hän koskaan ole vuokraa maksanut, pidimme, vaimoni ja minä, hänestä paljo ja iltasin hän meille kertoi, kuinka hän Ruotsin kuninkaan seurassa Puolan metsissä oli moni aukonut tiikerein ja meripetojen kitoja ja tappanut helvetin petoja… Istui hän väliin äänetikin kapakkahuoneessa, vaan jos hän silloin sai ryypyn, oli hän kohta taas sama vanha leikinlaskija.
— Ah, se ruotsalainen reippaus, sen tunnen! — huoahti itsekseen
Kraemer. — Enkö ole sanonut: tunnen salakäytävän sen alla.
— Niin, kuules nyt, ukkoseni, kun ei luutnantti tänä iltana tullutkaan tupaamme tarinoimaan, menin aittaan, jossa hänen vuoteensa oli… Ja siellä hän makasikin. Mutta hän oli itsensä lopettanut. Tuo reippaus ja mielen hilpeyskö hänelle lie sittenkin niin raskaaksi käynyt.
Yö oli myrskyinen ja pimeä. Seuraavana aamuna kirjoittivat vangit päiväkirjoihinsa, että luutnantti Leijon on kuollut. Ja siihen alle he kirjoittivat, että Kraemer yöpimeässä oli asunnostaan kadonnut. Ei kukaan hänestä mitään kuullut eikä mistään hänen jälkiään löytynyt, vaan upseerit kertoivat miehistölle:
— Hän on pelastunut, päässyt kotiinsa.
Jalopeuranhäkissä.
Num Eddaula oli totuudenpuhujain veljeskunnan esimies. He asuivat jokainen kodissaan kauppamiehinä taikka vanhojen kirjoitusten oppineina tulkitsijoina, vaan joka vuosi, kuun ensi kerran noustessa beiram-juhlan jälkeen, kokoontuivat he yöllä, tulisoihdut kädessään ja valkoisiin pukuihin puettuina, kaukaiseen rotkoon.