— Nyt menee soopeliturkkini! — virkkoi Grothusen puoliääneen kuninkaalle. — Muuta vastalahjaahan meillä ei ole, teidän majesteetilla ei itsellänne ole muuta kuin tomunen takki ja puolen tusinaa karkeita soturinpaitoja.
— Lainaa mulle myöskin mustepullosi ja piippusi, jotka äsken sait, — vastasi kuningas veitikka silmässään. — Täytyyhän minun lahjoittaa jotakin myöskin janitsaarisaattueen päällikölle.
— Lahjota koko Grothusen eunukiksi sulttaanin seraljiin! — huudahti Grothusen ilonilveellä ja hykelsi käsiään yhä vallattomammin, kuta hullunkurisemmiksi asiat kehittyivät. Samassa hän näki rummuttajansa, joka puikot kainalossa alakuloisesti asteli tietä pitkin.
— Sinun rumpusi on käynyt mykäksi! Siinä on jotakin varastettua tavaraa! — huusivat toiset rummuttajapojat ilkkuen.
Ja he tarkastivat rumpua ja näkivät, että se oli neljällä sinetillä suljettu. Ja vedet kihahtivat pojan silmiin.
— Päryytä sinä vain ahkerasti käheää rumpuasi, — käski Grothusen. — Minä sen olen sinetöinyt niinkuin Pilatus Kristuksen haudan… ei tee mitään, vaikka vähän suruvirttä soipikin noille turkkilaisille koronkiskureille, jotka nyt meidän sijasta maanpakolaisuuteen ajavat.
Mutta iltasin, kun ruotsalaiset jonkun hetken levähtivät leiritulen luona, nakuttivat ja puistelivat soittajat tuota käheää rumpua ja arvelivat, että se oli täynnä ruunulta kavallettuja rahoja ja arvopapereita.
— Sellainen vekkuli! — kuiskivat he. — Eipä ole mikään ihme antelijaasti tyhjennellä vasenta taskua, kun pitkin sormin lainaa oikeasta.
Jo kahden aikaan yöllä komensi kuningas matkaa jatkamaan. Tuohusten valossa ratsasti hän kallioiden lomitse. Kun hän Pitest'issä taas saapui kristittyjen maiden rajalle, tapasi hän siellä Benderiin jääneet joukkonsa ja viimeiset zaporoogit, jotka niin monissa vaaroissa olivat hänelle uskollisina pysyneet, kuuntelivat siellä polvistuneina hänen jäähyväissanojaan. Sitten meni kuningas Grothusenin puheille.
Tämä laski parhaallaan niitä kultarahoja, joita hänen palvelijansa oli käynyt Siebenbürgenistä lainaamassa. Kuningas hänelle virkkoi: