— Sanokaa mulle suoraan, — virkkoi Görtz viitaten päällään kuninkaan huoneeseen päin, — paljoko siitä on aikaa, kuin sankarimme viimeksi kylpi?
Grothusen vastasi:
— Annahan kun muistelen! Hän kylpi viimeksi mennä kesänä Demotikossa… Mutta hän kaadattaa väliin niskaansa jääkylmää vettä… Sellaisista asioista voi teidän ylhäisyytenne huoletta hänen kanssaan laskea leikkiä. Mutta yhden neuvon annan. Ei ole syytä tarpeettomasti puhua ruotsalaisista!
Görtz sulki silmänsä ja nyökäytti päätään sekä meni kuninkaan luo.
Hieno varjo lensi Grothusenin päivettyneelle otsalle ja hän virkkoi hiljaa Müllern'ille.
— Sillävälin kuin hänen majesteettinsa myö itsensä pirulle, menen minä, luulenma, alas markkinatorille ja viihdyttelen mieltäni.
* * * * *
Kun Görtz oli tervehtinyt kuningasta, astui hän maailmanmiehen huolettomalla tavalla imartelevaa sanaa sanomatta kuninkaan luo.
— Merkillistä! — virkkoi hän. — Jos pudottaa lantin suuren salin lattialle, vierii se koko sillan poikki kunnes se kätkeytyy kaapin alle.
Kuningas, joka ei vielä oikein luottanut tuohon vieraaseen onnenonkijaan, otti tukaatin kukkarostaan, joka oli auki pöydällä, ja viskasi sen lattialle. Se vieri hetkisen kehässä ja jäi makaamaan hänen eteensä.