— Mikä on uskaliasta, se on mieluisaa. Rohkean valtiomiehen täytyy joka päivä olla yhtä valmiina telotuslavalle kaatumaan kuin soturin taistelutantereelle. Jos kaikki käy hullusti, silloin tuosta rakennuksestamme tuleekin rovio, joka valaisee yön kirkkaaksi kuin päivän ja tekee vihollisista pelkkiä varjoja ja kääpiöitä. Minulle jää vain kunnianhimo, saada siinä roviossa palaa Herkkuleeni rinnalla. Kelpo Luteeruksemme mielilause: Wein, Weib und Gesang on minusta aina haiskahtanut liiaksi ravintolalta ja minun tekisi mieleni korjata tuo laulu tämännäköiseksi: Wer nicht liebt Weib, Ruhm und Macht, en bleibt ein Narr bis Todes Nacht!
Hetkellisen avomielisyytensä ja lämpönsä innostamana oli Görtz unhottanut muuttaa myöskin sanan Weib, vaan kuningas ei siitä välittänyt, käveli vain säteilevin silmin paroonia vastaan.
— Minun kuvaani ei saa panna hätärahain leimaksi.
— No, voimmehan siihen käyttää vaikka kaikki Olympon viraltapannut jumalat.
Kuningas seisoi kauan ääneti. Sitten hän lisäsi hiljaa ja epävarmalla äänellä:
— Eikä niihin saa panna Ruotsin valtakunnan vaakunaakaan!
Hänen kulmakarvansa loivat raskaan, tumman mielenhaikeuden varjon hänen kasvoilleen.
Hätääntyneenä ja kiirehtien nousi Görtz lattialta, käveli ikkunan luo ja viittasi torille.
— Kun katkerat ajatukset teidän majesteettianne rasittavat, silloin käykää vain ikkunan luo ja katselkaa ihmisiä. Silloin raskaus pian sulaa iloiseen nauruun.
— Onpa pitkä aika siitä, kuin ilosesti olen nauranut… Siellä torilla vehnäinmyyjäin kojujen lomissa käveli Grothusen markkinatyttöjen keskessä edestakasin ja hänen takanaan seisoi rummuttajapoika kantaen sinetöittyä rumpua.