— Armollinen herra, — puhui laivuri ja asetti lyhdyn naulaan. — Nyt olemme Ruotsin saariston luona Uddevallan kohdalla, mutta myrsky painaa meitä alaspäin ja yö on musta ja sumuinen… Meidän täytyy kääntyä ja palata ulapalle odottamaan kirkkaampaa säätä.
— Niin, kääntäkää pois laiva! — huusi Ehrenskiöld, niin että kajuutta kajahti. — Enhän minä kotiin ikävöi! En, en, mitä olisi mulla siellä tekemistä! Kalmarin kirkossa makaa isäni ja sen muurilla on hänen vaakunakilpensä… veljeni on vankina… ja pikkusiskot ovat ikäihmisiä, naimisissa… Ne eivät nekään enää ole ennallaan… pikkusiskoja ei enää ole… Kotia ei enää ole…
Niin hän vastasi laivurille, vaan kun tämä yritti lähtemään, tarttui hän hänen takinhiaansa.
— Ei, elä kuuntele minua! — virkkoi hän. — Jatka vain urheasta entistä kurssiasi. Kelpo soturi ei saa, palveltuaan kauan ja rehellisesti kuningastaan, palata kotiinsa pelkurina.
— Entäpä laivani, armollinen herra? Se on ainoa omaisuuteni ja sen päällikkö olen minä. Tosin olen näkevinäni majakkatulen koillisesta, mutta saaristo on täällä vaarallinen ja merirosvoja täysi ja ne voivat pian väärillä tulilla vietellä laivamme ansaan.
Nyt ei Ehrenskiöld enää ollut potilas. Hän karahti pystöön vuoteelta ja tarttui laivurin käsivarteen raudankovalla kouralla.
— Jos pidät upseerin tahtoa missään arvossa, niin purjehti eteenpäin vain. Tosin minulla ei täällä ole sulle muuta annettavaa kuin nämä kehnot ryysyni, joita kumminkin ylpeällä mielellä kannan, kun kerran Ruotsin mantereelle nousen, mutta Kalmarin kaupungin vieressä on mulla pieni talo, ellei sitä multa kukaan ole poissaollessani vienyt. Sen saat palkaksi, jos laivasi hukkuu.
Laivuri luuli, että koti-ikävä oli samentanut upseerin järjen; hän tiesi varmaan, että ellei peräsintä pian käännettäisi, oltaisiin aivan karien keskessä. Hän taisteli, päästäkseen irti. Hiha irtausi olkaompeleesta ja käsivarsi paljaana riensi hän kannelle.
Silloin laiva jysähti ja tärähti niin valtavasti, että kynttilä lyhdystä kaatui ja sammui.
— Taivas auttakoon! Tuossa, herraseni, tunnette Ruotsin saariston!