— On olemassa muitakin, vielä korkeampia sala-ampujia. Sain äsken rovasti Brenneriltä kirjeen, jossa kerrotaan uusista salahankkeista ruunua ja henkeänne vastaan. Jos häntä saisi uskoa, seisoisi vaarallisia vihollisia juuri tässäkin, tuskin viiden kyynärän päässä.
— Seisokoot vain, jos eivät suvainne istua. Sota-aikana ei ole tilaisuutta ruveta tutkimaan.
Mörnerin palvelija, kääpiö Luxemburg, toi nyt vesipullon. Kun kuningas oli juonut, ojensi hän kääpiölle kiiltäväksi kuluneen katajasauvansa, ikäänkuin pelotellakseen tuota pientä miestä, ja virkkoi:
Eräs turkkilainen on mulle ennustanut, että minun tulee varoa itseäni narreilta. Koetappas nyt sinä, tokko minua pelottaa.
Luxemburg otti katajasauvan käteensä ja soitteli sitä kuin muka kitaraa sekä heläytti ranskalaisen lemmenlaulun.
Silloin astui Mörner lähemmäs kuningasta ja kuiskasi:
— Miehistö näkee nälkää.
— Kylläinen soturi tekee huonosti tehtävänsä.
— Mutta nälistyneeltä soturilta putoo pyssy kädestä.
— Kun sulatetaan lunta, saadaan vettä. Kun pureskelee kuusenhavuja, voi nälän helposti saada vaikenemaan moneksi tunniksi.