Kun he näin olivat puhuneet, iski hän silmää Pihlgrenille, jota hän todellisuudessa piti yhtä rehellisenä kuin sukkelana, miehenä ja arvosteli kymmentä muuta järkevämmäksi. Ellei hän seuralaisekseen olisi saanut niin taitavata lakeijaa, olisi Görtz mahdollisesti kulkenut vapaana vielä tänä päivänä ja kuka tietää, eikö tuo jumalankieltäjä, joka oli niin perillä taikataidossa ja monissa muissa kielletyissä vehkeissä, sitten olisi osannut jatkaa syntistä olemassaoloaan, niin ettei häntä vuodetkaan olisi vanhentaneet eikä hautaan kaataneet. Olipa senvuoksi varmaankin Jumalan tahto, että Pihlgren oli siinä saapuvilla, vaikka hän sitten siitä palkakseen sai pelkkää kiittämättömyyttä.
Koska Pihlgren oli Petter Bergin vanha tuttava, oli hän vähällä kertoa tälle kaikki, mutta hän sai lyhyessä ajassa kuulla niin monta valhetta, että hänen täytyi itsekseen hymähtää ja kohta oli hän yhtä hullunkurisella tuulella kuin kaikki muut.
He eivät voineet käydä Görtziä vangitsemaan siinä julkisella maantiellä, mutta hän kysyi heiltä hyvin kohteliaasti: Mihin aijotte ajaa yöksi, hyvät herrat? Ettekö tahdo ajaa jälestäni Tanum'in pappilaan ja syödä illallista minun seurassani?
Tästä herrat yhä riemastuivat ja kiittivät petollisella sydämmellä, mutta keskenään he supattivat, että he kyllä tulisivat olemaan sellaisia vieraita, jotka tiesivät ottaa parhaita paloja eteensä.
Görtz ajoi nyt edeltä Tanum'in pappilaan, mutta yksi kornetti ja yksi ajutantti seurasi häntä salaa jonkun matkan päästä, ettei hän kääntyisi pois siltä tieltä, jota oli kulkea aikonut; ja jos hän näytti pyrkivän pakoon, oli heidän määrä luodilla lävistää hänen päänsä. Bomgarten ja Björnschiöld olivat hyvillään yrityksen onnistumisesta; mutta Raballsen kievarista he eivät saaneet uusia hevosia, sillä kaikki hevoset olivat otetut kuljettamaan Görtzin runsaita tavaroita. Pihlgren yksin sai itselleen hankituksi hevosen, joka oli levännyt kolme päivää. Hän näet heittäysi hyväksi ystäväksi palvelustytön kanssa ja houkutteli tämän ulos ikäänkuin hetkiseksi supattelemaan; ja kun tyttö ei voinut sellaista pyyntöä vastustaa, vaan seurasi mukana sateeseen, kävi Pihlgren kohta totiseksi ja lupasi tytölle kauniin rahan, jos tämä hänelle heti hankkisi levänneen hevosen.
Bomgarten ja Björnschiöld hämmästyivät kovin, kun näkivät Pihlgrenin taluttavan esiin liinakon, joka oli niin virkku, että se korskui ja hyppi, ja he olivat niin hyvillään, että heti käskivät Pihlgrenin ajaa edeltä pappilaan ja siellä kaikessa hiljaisuudessa tilata kirkkoherralta lämpösen kamarin ja vuoteet.
Oli kylmä ja koko yön satoi rankasti. Kun Pihlgren saapui pappilaan, johon Görtz jo oli asettunut, tapasi hän kornetin ja ajutantin, jotka piiloilivat pimeässä vaunuliiterissä. He eivät uskoneet silmiään, kun näkivät hänen ratsunsa, joka vieläkin oli niin virma, että heissä tuskin oli sen pitelijää, ja he kehuivat Pihlgreniä ja olivat iloissaan, kun heillä oli mukanaan niin taitava lakeija.
Pitkälle kului ilta, ennenkuin toiset ehtivät jälestä saapua väsyneillä koneillaan. Hiljaa he asettivat hevosensa vaunuliiteriin, ettei heitä kukaan huomaisi. Kaikissa ikkunoissa oli valoa, vaan ulkona oli musta pimeys. Ennenkuin he menivät sisälle kamariinsa, jonka Pihlgren sangen varovasti oli tilannut sivurakennuksesta, ottivat he jokainen pistoolin mukaansa.
He olivat läpimärät paitaa myöten, mutta ajosta niin kuumat, etteivät sitä huomanneet, ja kun he hiljaa kuiskien astuivat kamariinsa, sanoi Bomgarten rovastille: Meidän asiamme on täällä vangita Görtz, sillä nyt on kuningas Kaarlo kuoliaaksi ammuttu.
Rovasti, joka oli pieni ja kapea mies, lempeäkatseinen ja harvahapsinen vanhus, käveli kerran poikki havunoksasilla peitetyn lattian ja asetti kalottinsa kohalleen: Jumala siunatkoon herra överstiä, sanoi hän, joka tahtoo lopettaa tuon ilkeän maanvaivaajan suuren vallan ja mahdin. Hän on Akitofel ja kuka tietää, eikö piru itse pilkoillaan matkiakseen korkeampaa luomamuotoa olekin hänessä ihmisruumiiseen pukeutunut ja siten itse tänä iltana tullut syömään minun vähäpätöiseen majaani. Siitä hetkestä saakka, jolloin tuo kadotettu heittiö tuli sateessa ratsastaen talooni, kohisee ja raiskaa tuli kyökinuunissa, niin että säkenet leimahtelevat savupiipusta, mutta kumminkin näyttää siltä, kun tuli ei voisi pannuja lämmittää, vaan pysyvät ne jääkylminä.